Vastapainona edellisen kirjoitukseni vakavamielisyydelle haluan kertoa vielä tämän: vesilohikäärme Urpolla on oivallinen huumorintaju! Kävimme maanantaina rakenneultrassa, jossa halusimme tietää paitsi Urpon terveydentilasta myös hänen todennäköisestä sukupuolestaan. Ultraussessio osoitti, että hienosti kehittyneen vauvamme sisäelimet ovat uljaasti omilla paikoillaan, ja saatoimme huokaista helpotuksesta. Myönnän, että sydämen kammioita laskettaessa minua alkoi hieman liikuttaa: meidän lapsellamme on toimiva sydän ja sydämessä oikea määrä kammioita!
Sykkivän sydämen lisäksi Urpolla on myös kaksi pätevää kättä, joita oli hyvä pitää näköesteenä jalkojen välissä koko ultran ajan. Urpo liikkui ultratessa vauhdikkaasti - niin vauhdikkaasti, että puolisoni alkoi jo epäillä vauvalla ADHD:ta - mutta molemmat kädet pysyivät visusti jalkojen välissä. Sukupuolimysteerin säilyttämisen syntymään saakka Urpo varmisti vielä jalkojen väliin asetellulla napanuoralla. Nokkelaa toimintaa transtaustaisen perheen jälkikasvulta! Aikansa käsillä peitettyä jalkoväliä ultrattuaan kätilö totesi osuvasti, että "Veikkaan, että lapsi on jompi kumpi". Me veikkaamme samaa, mutta pidämme mielessämme myös sen, että vaihtoehtoja on tosielämässä enemmän kuin kaksi.
+ lohikäärme Urpo, rv 21+5
6 kommenttia:
Mahtavuutta! Ja tuohon edelliseen kirjoitukseen en osaa lisätä muuta kuin sen, että kokemuksesta tiedän lapsettomuuskriisin jatkuvan vielä jonkin matkaa lapsen synnyttyäkin. Mutta niin raskaus kuin äitiyskin omalta osaltaan parantavat ja se on hyvä. Hetkessä ei tule valmista, mutta yllätyt vielä. Jonain päivänä, kun aika on valmis.
Hienoa Urpo! Mäkin sanoisin, että pikkuhiljaa olo helpottaa ja siihen lapseen on helpompi uskoa, varsinkin sitten, kun se alkaa tosissaan myllertää siellä navan alla. Tietysti ero on se, että mulla ei oo lapsettomuustaustaa, mutta oon tainnut aikaisemminkin jossain sitä kirjoittaa, että mun päässä taas asia kääntyi eka raskaudessa niin, että jossain vaiheessa jotain kamalaa on pakko tapahtua, kun raskaus alkoi helposti.
Ja hei, vaikka sua vielä epäilyttää, niin mä voin täältä yleisöstä hurrata jo ihan vapautuneesti, että ihanaa! Tervetuloa Urpo sitten muutaman kuukauden päästä, on sua jo odotettukin!
Voi Urpoa kun noin meni piilottelemaan. :) Meillä esitteli auliisti jalkoväliään reidet levällään. Kätilö sanoi että ei ollut epäilystäkään kumpi on. :) Kätilö kysyi ensin minulta, että miltä minusta itsestäni tuntuu ja sanoin että jostain syystä alusta asti on tuntunut pojalta ja kätilö sanoi että äidin vaistot on harvoin väärässä. Kummallista. Kumpaa sinun vaistosi sanoo?
Hahaa, siveä lapsi! :D Tsemppiä ja halauksia Berliinistä!
Toisetkin terveiset Berliinistä :) Voi ihana Urpo! Hyvää alkanutta lohikäärmeen vuotta!
Annika, minulla on jostain syystä tunne, että Urpo on tyttö. Mielenkiintoista nähdä, pitääkö mutu paikkansa. :)
Lähetä kommentti