Olen hirvittävän onnellinen siitä, että saan olla raskaana. Paino sanalla hirvittävän, sillä minua pelottaa, niin kuin nyt tietysti arvata saattaakin: keväisen keskenmenoni jälkeen sekä lääkäri että psykologi varoittivat, etten selviäisi seuraavasta raskaudestani ilman pelkoja, ja samaa sanoi oma maalaisjärkeni. Olen tästä raskaudesta iloinen ja onnellinen, mutta samalla rajoitan itseäni ja tunteitani ihan tietoisesti, jotta ilo ja onni eivät menisi liiallisuuksiin. Jotta en ensin nuolaisisi ja tipahtaisi sitten, lujempaa kuin koskaan ennen.
Lääkärimme mukaan sellaisistakin raskauksista, joissa syke on jo alku-ultrassa nähty vahvana, vielä kymmenen tai viisitoista prosenttia menee kesken, suurin osa ennen raskauden ensimmäisen kolmanneksen täyttymistä. Silloin, kun yritimme raskautta, viidentoista prosentin onnistumismahdollisuus oli naurettavan pieni, suorastaan mahdoton; keskenmenopelotelukuna kymmenen tai viisitoista prosenttia tuntuu kuitenkin jättimäiseltä.
Antaisin paljon, jos saisin aikaa hilattua turvallisesti muutaman viikon eteenpäin. Todennäköisyysprosentit ovat jo nyt puolellamme, sillä jo tässä vaiheessa raskautta todennäköisin skenaario on, että lapsemme syntyy elinkelpoisena. Silti haaveilen suuremmista todennäköisyyksistä, raskauden toisen kolmanneksen maagisen rajan ylityksestä ja rajanylityksen toivottavasti mukanaan tuomasta lisäannoksesta mielenrauhaa.
Ensi maanantaina on viimeinen ultrakäynti klinikalla, minkä jälkeen siirrymme kotikuntamme neuvolan asiakkaiksi. Ensimmäinen neuvolakäynti on edessä jo tiistaina. Tällä hetkellä ajatus neuvolaan menosta tuntuu lähinnä tieteiskirjallisuudelta, mutta yritän luottaa ajatukseen, että ajan myötä totun kyllä sekä etenevään raskauteen että neuvolaan. Jälkimmäiseen todennäköisesti ehdin myös polttaa päreeni kerran jos toisenkin, sillä jo ajanvarauspuhelun aikana oivalsin, että kas, raskaana oleminen taitaakin olla yhteiskunnan tarkoin säätelemää ja valvomaa toimintaa. Sitä ehdin kuitenkin pohtia ja puida myöhemmin. Nyt keskityn torjumaan pelkoja. Parhaiten se onnistuu miettimällä jotakin ihan muuta kuin raskautta, pysymällä kiireisenä. Blogini jatkaa puolihiljaista linjaansa, kunnes uskallan antaa itseni tuntea ja ajatella enemmän.
+ lohikäärme Urpo, rv 8+5
7 kommenttia:
Voin vain kuvitella tuon "hirvittävän onnellinen" sanan merkityksen tunteineen. Toivottavasti tosiaan pystyt myös pikkuhiljaa antaa tunteiden ja ajatusten mennä positiivisempaan suuntaan.
Ja jos vielä olet blogiani lukenut, niin jätä tästä edes päin lukematta. Ansaitset nauttia joka ikisestä sekunnista tuota täyttä raskautta joka kyllä tulee menemään varmasti oikein ihanasti! <3
Pelot pysyy ja todennäköisesti muuttaa muotoa raskauden myötä ja sen jälkeenkin, mutta siinä sivussa on ihana vähän nautiskella ja iloita. Heittäytyminen näillä taustoilla tuskin on mahdollista, mutta jokainen pieni onnellinen ajatus on tärkeä. <3
Ei ole mitään pelottavampaa kuin saada se mitä eniten haluaa. Pelot ovat minulla edelleenkin päivittäisiä, mutta hiljalleen onni valtaa niiltä tilaa <3
Shayna, kiteytit perusajatuksen pelkojen takaa aivan loistavasti. Juuri tuosta on kyse: panokset ovat niin kovin suuret jo.
Eihän se pelko tällä taustalla koskaan katoa, mutta hälvenee ihmeellisen paljon. Itselläni pelko piti valtaa yli raskauden puolivälin, mutta nyt uskon jo tähän kaikkeen ihan täysillä. Uskallan olla onnellinen ja suunnitella sitä aikaa kun Hän on täällä.
Kaikkea hyvää ja kovasti rohkeutta pelkopeikkojen kanssa!
onnea! katkerana luen muiden kuulumisia sillä itse koin äskettäin kohtukuoleman rv 39.. vauva oli täysin terve mutta istukka irtosi ja vauva kuoli kotonani kohtuuni.. kaikki on mahdollista eikä elämässä olekaan sellaista kun "riskiajan ohittaminen".. aina on riskejä kuolla, tavalla tai toisella
Anonyymi, olen pahoillani menetyksestä, jonka olet joutunut kokemaan. Olet aivan oikeassa: ei mitään vedenpitävää riskiajan ohittamisen rajapyykkiä olekaan olemassa. Mutta on kuitenkin olemassa todennäköisyyksiä, ja niihin todennäköisyyksiin nojaaminen helpottaa usein, kun takana on paljon epävarmuutta ja elämässä läsnä tuon koetun epävarmuuden nostattamaa pelkoa. Kaikkea hyvää sinulle.
Lähetä kommentti