Pari päivää sitten löysin TAYSin nettisivuilta palautelaatikon ja tipautin laatikkoon monisanaiset terveiseni:
Minun ja mieheni pitkään toivoma, vasta useamman vuoden hedelmöityshoitojen tuloksena alkanut raskauteni päättyi keskenmenoon aiemmin tänä keväänä. Yksityisen lapsettomuusklinikkamme lähetteellä hakeuduin hoitoon Taysin naistentautien poliklinikalle. Poliklinikalta minut kuitenkin ohjattiin synnytysvastaanotolle, sillä poliklinikka oli juuri menossa siltä päivältä kiinni. Olin jo sairaalaan tullessani niin järkyttynyt, että minun oli vaikea pitää itseäni koossa. Kun ymmärsin joutuvani synnytysvastaanotolle keskelle onnellisia vanhempia, en enää pystynyt kuin itkemään.
Kello kolmen jälkeen kaikki Taysin naistentautien päivystyspotilaat hoidetaan synnytysvastaanotolla, mutta mielestäni keskenmenoonsa hoitoa hakevat eivät missään nimessä kuulu samalle osastolle eivätkä ainakaan samaan odotus- tai potilashuoneeseen niiden kanssa, jotka ovat tulleet sairaalaan synnyttämään elävää lasta. Millä TAYSissa oikein perustellaan näin raadollista käytäntöä? Toivotun raskauden keskeytyminen on aina tragedia, ja itse olen surrut keskenmenossa voimakkaasti syntymättömän lapseni kuolemaa sekä menettämääni mahdollisuutta vanhemmuuteen. Monien onnellisten vanhempien näkeminen synnytysvastaanotolla tuntui minusta keskenmenoa surressani murskaavalta. Lapsettomien vertaisryhmistä ja internetin keskustelupalstoilta saamani vertaistuen perusteella tiedän, että myös moni muu keskenmenon läpikäynyt kokee samoin. Tämä tulisi ehdottomasti huomioida keskenmenojen hoidossa.
Onneksi kohdalleni osui kuitenkin ymmärtäväistä sairaalahenkilökuntaa. Kukaan ei yrittänyt kävellä suruni yli ja henkiseen jaksamiseeni kiinnitettiin huomiota. Minut vastaanottanut lääkäri pahoitteli kovasti sitä, että olin monien muiden keskenmenopotilaiden tavoin joutunut odottamaan lääkärille pääsyä juuri synnytysvastaanoton odotushuoneessa. Lääkärin mukaan synnytysvastaanotto ja ensiavun odotusaula sijaitsevat niin lähellä toisiaan, että keskenmenopotilaat olisi täysin mahdollista ohjata synnytysvastaanotolle ensiavun odotusaulan kautta. Tähän muutokseen tarvitaan vain päätös. Miksei tuota päätöstä ole jo tehty?
Jos Taysin keskenmenopotilaita ei voida päivystysaikaan ottaa vastaan muualla kuin synnytysvastaanotolla, hoitoon pääsy ja hoito olisi ehdottomasti järjestettävä niin, ettei keskenmenoa surevien vanhempien tarvitsisi kohdata synnyttäviä äitejä. Nykytilanteessa keskenmenon hoidosta jää potilaille ylimääräisiä traumoja, jotka lisäävät surevien taakkaa entisestään. Mitä TAYSissa aiotaan tehdä tälle asialle?
En odottanut, että palautteeseeni vastattaisiin, mutta näköjään TAYS toimii kuten STT: jokaiselle palautteen antajalle vastataan jotakin. Sain tänään projektisuunnittelijan allekirjoittaman sähköpostin, jossa otettiin osaa minun ja mieheni kohtaamaan suruun ja kerrottiin, että palautteeni on "saatettu tiedoksi sitä koskevaan toimintayksikköön". Ihme on, jos yhden palautteen perusteella TAYSissa mikään liikahtaa, mutta sainpahan ainakin purkaa sydäntäni.
Se samainen sydän on jo muuten aika paljon kevyempi kuin pari viikkoa sitten. Epätoivoni on haihtunut hCG:n mukana, ja minä jaksan arkea varsin hyvin. Ehkä aurinko taas nousee, ehkä; ehkä tähdet vielä alkavat tuikkia.
I am waiting for one day to succeed, to break down all the boundaries and be free.
20 kommenttia:
Hyvä, että laitoit palautetta, vaikutti tai ei!
<3
Helka
Hyvä tosiaan että laitoit palautetta, pienistä puroista ne isotkin vedet syntyy!
Kirjoitan graduani aiheesta joka osittain sivuaa keskenmenoa, ja sen yhteydessä olen törmännyt siihen että TAYS on tosiasiassa yksi niistä harvoista sairaaloista joissa todella on ainakin yritetty tehdä parannuksia keskenmenon kokeneiden hoitoketjussa. Tästä löytyy ainakin yksi raportti, tosin sekin alkaa olla jo iäkäs. Muissa yliopistollisissa tunnutaan heränneen asiaan vasta viime aikoina. Ja ainakin omat kokemukseni TYKS:stä ovat todella ankeat kaikin puoliin.
Mutta juuri näin, palautetta tarvitaan, jotta asioihin tajutaan puuttua!
<3
Hyvä sinä! Olet ajatuksissa, vaikka onkin pitänyt hiljaista <3
Hyvä kun laitoit palautetta. Oma kohdunulkoinen raskauteni hoidettiin leikkauksella joulukuussa (toinen paikkakunta, toinen sairaala) ja minäkin jouduin makaamaan kaiken surun murtamana samassa huoneessa pienen vauvan ja tämän äidin kanssa. Mikään ei ole musertavampaa.
Taidan ottaa sinusta mallia.
Voimia keskenmenosta toipumiseen!
Hienoa, että jaksoit antaa palautetta! Kun tarpeeksi moni antaisia, niin ne on pakko huomioda..
Toivottavasti tosiaan se kevät ja kesä koittaa ihanasti teillekin :)
Olen täysin samaa mieltä muiden kommentoineiden kanssa tuosta palautteen antamisesta.. mahtava juttu, että kirjoitit heille!
Itsekkin (eri paikkakunta,eri sairaala) olen kokenut hiukan samanlaisen kokemuksen. Ollut yötä osastolla tyhjän sylini kanssa kuunnellen vastasyntyneiden itkua. Sydän itki sinä yönä todella kovaa, eivätkä silmänikään jääneet kuiviksi :( Samaa en tahdo enää kokea uudestaan!
Ja luulin että sentään "isoilla paikkakunnilla, isoissa laitoksissa" ei joutuisi tällaista kokemaan.. Olen ajatellut sen olevan vain tuppukyläsairaaloiden ongelma, joka oikeasti johtuu ymmärrettävistä syistä. Resurssi, tilanpuute, henkilökunta jne. jne.
Mutta näköjään tätä samaa ongelmaa on sitten näissä isommissakin laitoksissa (jota en puolestani ymmärrä sitten yhtään!)
Hyvä, että laitoit palautetta! Toivottavasti asiat nytkähtäisivät parempaan suuntaan. Myös minä tiedän tapauksen, jossa lapsensa menettänyt on joutunut samaan tilaan juuri lapsen saaneen kanssa. Ei hyvä. :(
Ajatuksissa olet. Tähtien tuiketta ja toiveikasta tulevaisuutta! <3
Hyvä että jaksoit laittaa palautetta -toihan on ihan hullu tilanne. Mun parin vuoden takaista tuulimunaraskautta seurattiin kanssa naistentautien päivystyksessä, ja siellä oli kans joka toisella maha pystyssä, mutta synnytyssosasto menee kyllä jo kohtuullisuuden rajan yli.
Voimia!
Todella hyvä palaute!
Hyvä että laitoit palautetta! Mitään ei tapahdu, ellei kukaan sano mitään.
En olisi kestänyt nähdä tuoreita äitejä ja vatsoja kaavintaa odottaessani. Riitti sekin, että ilmeisesti tuoreet isovanhemmat tulivat samalla hissillä vierailulle synnärille, kun olin menossa omalle osastolleni. :( En saanut minkäänlaista sympatiaa sairaalassa ollessani, olin vain potilas. Gyne ei käynyt edes juttelemassa kanssani leikkauksen jälkeen, vaikka kaavinnan tehnyt lääkäri sanoi että voin jutella sitten asioista gynen kanssa leikkauksen jälkeen. Koin olevani täysin yksin. Maanantaina menin päivystykseen järkyttävien vatsakipujen vuoksi. Totesivat että endometrioosini saattaa vihoitella kaavinnan takia. Tuonkin olisi gyne voinut minulle kertoa kaavinnan jälkeen, ettei olisi tarvinnut niin kovasti pelästyä. Saamissani papereissa luki, että mikäli tulee kovia kipuja, niin pitää mennä lääkäriin.
Upeaa, että jaksoit laittaa palautetta. Luulen, että tämä oli parempi kanava kuin se yleisönosasto. Nyt viesti ainakin on toimitettu eteenpäin oikealle taholle, lehdessä se olisi ollut umpimähkäistä, kenen silmiin se sattuu. Toivotaan, että yksikin viesti voi vaikuttaa. Mullahan itseasiassa kokemus tyhjennyksestä oli synnytysosastolta, ei vastaanotosta.
Puhdistavaa sadeiltaa.
Annika, sun kokemuksesi tuntuvat kohtuuttomilta. :( Toivottavasti voit jo paremmin. *lämpöä*
Noora, osaatko sanoa, mistä tuon mainitsemasi raportin saisi käsiinsä?
Mama M, kirjoititko Aamulehteen? Mä kyllä laitoin sinne mielipideärjäisyni, mutta eivät julkaisseet. Siitä suivaantuneena sitten kirjoitin toisen tekstin suoraan sairaalaan.
Taitaa kyllä olla sama käytöntö muissakin sairaaloissa. Itse pelkään naistensairaaloita koska siellä väkisinkin aina törmää raskaana oleviin. "Saatettu tiedoksi sitä koskevaan toimintayksikköön" taitaa kyllä olla aika yleinen ilmoitus ylipäänsä asiakaspalautteista, onkohan palautteista joskus ollut apua? Mutta sun palaute oli joka tapauksessa tosi hieno ja ilman noita palautteita ainakaan tuskin koskaan mitään tapahdu! Ja mitä enemmän näitä palautteita on, sen enemmän osastot joutuu oikeasti miettimään näitä asioita.
Green turtle kyseli, onkohan noista palautteista hyötyä ollut koskaan.. uskon että joistakin - ei tietenkään kaikista. :/
Meidän palaute yliopistolliseen paskasta kohtelusta (väärät hoito-ohjeet, ei otettu tosissaan jne) sai aikaan sen että nyt on erikseen synnärillä puhelimeen vastaava henkilö, joka ei samaan aikaan hoida kaikkia meneillä olevia synnytyksiä. (Ja toivon että näin todellakin on.)
Green Turtle, palautteessa on aina ainakin mahdollisuus siihen, että epäkohtaan puututtaisiin ja tilanne paranisi.
Poikkeama, hienoa kuulla, että teidän palautteellanne oli noin konkreettisia vaikutuksia! Mitä sinulle Poikkeama kuuluu? Olet ollut mielessä; toivottavasti voitte hyvin koko perhe.
Olen ollut nyt pari kuukautta töissä ja tyttö päiväkodissa ja pitää hirmuista kiirettä. Heinäkuussa jään kotiin ja koitan VIIMEIN saada blogin edes jollain tapaa ajan tasalle, jotta pääsisin kirjoitteleen ajankohtaisista fiiliksistä ja asioista. Meillä alkoi uuden plussan odottelu ja kävinkin toukokuussa pelkopolilla "suunnittelemasssa" uutta raskautta.
Mitä teille muuten kuuluu?
Onnea matkaan! Voin vain kuvitella, miten paljon uusi raskaus voi nostaa esiin pelkoja. Meille kuuluu ihan hyvää noin periaatteessa, mutta kaikki kyllästyttää. Olen viime päivinä surrut keskenmenoa taas kovasti; kuinkakohan pitkään tämä suru oikein jatkuu? Tuntuu siltä, että olen tänä keväänä vanhentunut vuosia. Ei tunnu siltä, että olisin masentunut, mutta sen sijaan minulla on elämän kuluttama olo. Ihan uusi fiilis, mutta ei kai niitä kulumia kukaan pääse kokonaan pakoon.
:(
Ei kai niitä kokonaan pääsekääön, mutta toivon mukaan ne huonot hetket harvenee ja suurimmaks osaks ajasta suurin suru tai elämän kuluttama olo väistyy muun elämän tieltä.
Onko teillä miten ja milloin uudet hoidot tiedossa vai onko ne hetkeks laitettu "sivuun"?
EN muista paljonko tai mitä olen kirjoittanut meidän tilanteesta/ riskeistä. Mutta minulla on tosiaan todettu suurentunut keskenmenon, kohtukuoleman, ennenaikaisuuden ja raskauskomplikaatioiden riski ja nyt on vielä tutkinnan alla eräs perinnöllinen oireyhtymä. Joten lääkitys, tiheämpi seuranta ja pelkopolit ovat enemmän kuin tervetullutta, jos se plussa joskus tulee.
Ja minulle voi kyllä sanoa jos ei sitten jaksa meidän juttuja / kommenttajani lukea joita kirjoitan. Itse ainakin näissä asioissa huomaan herikistyneeni älyttömästi ja loukkaannun helpolla mutta en silti välttämättä tajua kun loukkaan toista tai puhun ohi suuni. :(
Poikkeama, musta on kiva, että kommentoit, joten älä huoli. Omia ongelmia on huomattavasti vaikeampi jaksaa kuin muiden, ne kun ovat lähempänä. Toisaalta tietoisuus siitä, ettei muidenkaan elämä ole silkkaa simaa ja serpentiiniä, tuo myös vähän perspektiiviä tähän omaankin suohon. Upottavia soita on monenlaisia, ikävä kyllä. :/
Kyselit meidän hoidoista. Me jatketaan niitä kyllä, mutta olen tehnyt päätöksen olla nyt ainakin toistaiseksi kirjoittamatta niistä tänne, sillä minusta ei tällä hetkellä tunnu siltä, että tahtoisin jakaa tätä asiaa kovinkaan monen ihmisen kanssa. Kesken menneen raskauden jälkeen koko lapsitoiveemme tuntuu liian kipeältä ja henkilökohtaiselta, mutta ehkä kesän aikana toivun sen verran, että syksyllä tekee taas mieli kirjoittaa. Jos ei, blogin kohtaloa täytyy miettiä uudelleen.
Hyvä, jos en (ainakaan vielä) ole loukannut sinua. :)
Ja meillä tosiaan kierto oli ja meni ilman plussaa. Perinnöllisyyspoliaika on reilun viikon päästä. (Minulta tutkitaan siis FRAX-oireyhtymän geenivirhe.)
Mutta koittakaahan jaksaa ja kerätä voimia - blogi on tosiaan helpottamaan oloasi eikä tarvitse kirjoitella kuulumisia vain meidän lukijoiden vuoksi. :) Toivottavasti tauko on paikallaan.
Lähetä kommentti